Türkiye donuyor!

Turkki jäätyy. Sellaisen otsikon näin turkkilaisissa tv-uutisissa tällä viikolla. Ja vaikka dramaattinen sanavalinta pohjoisen tulipalopakkasiin tottunutta hiukan naurattikin, on alkuvuosi kieltämättä ollut kylmempi kuin uskoisi. Pakkasten takia olen joutunut kaivamaan jopa pipon esille, ja kuluneella viikolla on satanut lunta lähes taukoamatta. Paitsi sinä yhtenä päivänä, kun tuli koko päivän kaatamalla vettä. Säät voivat olla täällä aika vaihtelevat. Lumisateen yllättäessä koulut ovat kiinni ja liikenne sekaisin. Juuri kukaanhan ei tietenkään käytä autossaan talvirenkaita ja Turkin lain mukaan pakolliset lumiketjutkin (kyllä, lumiketjut) ovat harvassa. Jalkakäytävillä saa vuoroin liukastella - sekä tiesuolan että jään vuoksi - ja vuoroin kahlata loskassa, mutta en valita! Tykkään lumesta enemmän kuin siitä harmaasta maisemasta, mitä Ankaralla on tarjota lumettomina talvipäivinä.

Eräänä päivänä jouduin jopa lumitöihin, kun terassimme uhkasi täyttyä. Vähän hyötyliikuntaa jäisellä terassilla! Tällä viikolla olen harrastanut muunkinlaista kuntoilua, sillä liityin erään melkein naapurissamme sijaitsevan kuntosalin jäseneksi. Eihän juoksumatto tietenkään ulkomaastossa juoksemista korvaa, mutta kylläpä tuntui hyvältä aloittaa taas liikkuminen lähes puolen vuoden tauon jälkeen! Saa nähdä sitten, miten kauan intoa riittää..

Tältä näyttää ankara talvi:

Suomalainen ihmettelee lumen tuloa, jo on aikoihin eletty!

 

 

 

 

 

 

 

Sadevesi jäätyi.

Lumiset maisemat.

Ja vielä lumisempaa oli luvassa.

Lumityöt kutsuvat!

Terassi ennen..

..ja puolitoistatuntisen lapiointisession jälkeen. Hyvä minä!

Myös turkkilaiset osaavat nauttia lumesta, vaikka se tuokin monenlaisia hankaluuksia. Olen nähnyt tällä viikolla monet lumisodat, joiden osapuolina ovat yleensä aikuiset miehet, ja moni on löytänyt itsestään myös lumiukkotaiturin. Lumileikit kiehtovat täällä muitakin kuin lapsia. Onhan näin runsas lumen tulo näillä seuduilla kuitenkin melko harvinaista.

Muutkin kuin minä ovat joutuneet lumenluontiin.

Lumikaaosta ilmassa?

 

Kalliin huonekaluliikkeen asiakas verhoutuu rusetteihin.

Matkatoimiston taidonnäyte.

Koittakaahan pysyä lämpiminä Suomen koventuvissa talvipakkasissa, niin minäkin yritän täällä jäätyvässä Turkissa. (Se on kyllä välillä hankalaa, myös sisätiloissa. Mitkä tuplaikkunat?) 

Istanbul

Uusi vuosi, vanhat kujeet. Eli yhtä hidas bloginpäivitystahti kuin aina ennenkin. Sitten viime bloggauksen olen ehtinyt viettää joulun Suomessa, uudenvuoden Ankarassa - kutsuimme uv-aattona asuntoomme ensimmäisen kerran vieraita - ja vuoden 2012 ensimmäisen viikon Lontoossa konferenssissa. On siis tullut hiukan matkusteltua. Turkin lentoyhtiö ja turkkilaiset lentokentät ovat tulleet jo aika tutuiksi, hyvässä ja pahassa. Tässä päivityksessä haluan kuitenkin palata joulukuiseen viikonloppuumme Istanbulissa.

Istanbul oli juuri niin vaikuttava kaupunki kuin olin odottanutkin, ehkä vielä vaikuttavampi. Ankarasta tulleelle se näyttäytyi suoranaisena paratiisina. Merta! Kävelykatuja! Nähtävyyksiä! Historiaa! Vilkas yöelämä! Istanbulilla on tarjota kaikkea, mitä Ankarasta puuttuu. Ja mikä parasta, tämä ei varmasti ollut viimeinen reissumme tähän Turkin todelliseen keskukseen. Itse asiassa seuraava matka on edessä jo helmikuussa - saimme kutsun kaupungissa asuvan turkkilaisen kaverini häihin. Silloin pääsemme tutustumaan Istanbulin aasialaiseen puoleen, kun nyt kiertelimme vain Euroopan puolella, kuten useimmat turistit.

Hotellimme oli lähellä Taksim-aukiolta lähtevää kaupungin suosituinta ostos- ja kävelykatua, Istiklal Caddesia. Jo tätä katua kävellessäni olin myyty, vaikka en ollut vielä edes nähnyt Istanbulin vanhaakaupunkia, jossa sijaitsevat lähes kaikki päänähtävyydet.

 

 

 

Istiklal Caddesin päästä pääsee 1300-luvulla puolustustarkoituksissa rakennetulle Galatan tornille. Tornin huipulta näkee kuulemma upeasti koko vanhankaupungin, mutta jätin kapuamisen toiseen kertaan. Torni miellytti kyllä minua, entistä Olavinlinnan kesäopasta, näin ulkoapäinkin katseltuna. Jotain tuttua noissa pyöreissä muodoissa kieltämättä on..

Kulkukoiratkin viihtyivät Galatan juurella.

 

 

Törmäsin kävelyretkelläni myös Istanbulin (kuulemma) suurimpaan katoliseen kirkkoon.

Kirkon pihalla seisovan paavin patsaan jalustassa oli tällainen kyltti. Turkkilaiset ja paavi, hmm..

Vanhassakaupungissa pääsimme tutustumaan turkkilaisille hieman tutumpiin pyhiin rakennuksiin.

Sininen moskeija (jonka kuulemma upeissa sisätiloissa emme valitettavasti päässeet tällä kertaa käymään, koska moskeijassa oli meneillään rukoushetki):

 

 

Hagia Sofian kirkko/moskeija, joka toimii nykyään ainoastaan museona:

 

 

 

Sitten vielä muutama kuva Topkapın valtavasta palatsikompleksista, jossa olisi varmasti mennyt koko päivä, jos olisi halunnut nähdä kaikki rakennukset. Esimerkiksi palatsin kuuluisa haaremi jäi meiltä tällä kertaa näkemättä.

 

 

 

 

Palatsialueelta oli hienot näkymät Bosporinsalmelle.

Reissullamme vietimme myös iltaa paikallisessa kapakassa, meyhanessa, jossa raki virtasi. Istanbulilainen kaverini tutustutti meidät lisäksi "paremman väen" bilealueeseen Bebekiin (bebek tarkoittaa muuten vauvaa..) meren rannalla. Sinne on aivan pakko palata takaisin, kun ilmat vähän lämpenevät. Satama, rantabulevardi, terassit meren äärellä, viihtyisiä baareja.. Tarvitseeko sanoa enempää? Jopa Bebekin Starbucksissa oli iso terassi.

Lopuksi on aivan pakko näyttää kuva eräästä 1970-luvulla modernin Turkin merkkivuoden kunniaksi pystytetystä muistomerkistä sen aluksi mainitsemani ostoskadun varrella. Eikö muistutakin erehdyttävästi yhtä kuuluisaa monumenttia Helsingissä?

Tähän on hyvä lopettaa tämä maratonpostaus ja mennä kolaamaan terassilta lumi. Tänään sitä on satanut taivaan täydeltä koko päivän!