Pääsiäinen Istanbulissa

Pääsiäisviikonloppu Istanbulissa oli onnistunut. Joulukuuhun verrattuna turisteja oli tietysti paljon enemmän liikkeellä ja kuuluisimpiin nähtävyyksiin oli pitkät jonot, mutta ihana sää - ja edelleen yhtä mahtava kaupunki - korvasi kaiken. Jopa minä, ihonväriltäni mallia kalkkilaivan kapteeni, sain viikonlopun aikana hieman väriä kasvoilleni. Ainakin nenän kärähtämisen auringossa myötä, jos ei muuten.

Kala-ateria Galata-sillan alla.

Parasta reissussa oli ehdottomasti puolitoistatuntinen risteily Bosporilla. Ostimme liput hyvissä ajoin, joten saimme varattua itsellemme loistavat näköalapaikat laivan keulasta. Ah, meri, aurinko ja upeat maisemat.. Sekä Aasian että Euroopan puoleisella rannalla riitti paljon nähtävää, esimerkiksi ihania vanhoja (ja uudempia) huviloita, Dolmabahçen palatsi ja Rumeli Hisarın linna 1400-luvulta. Dolmabahçe ja etenkin Rumeli Hisarı - mitäs vanhat linnaoppaat itselleen voivat - ovat paikkoja, joita täytyy ehdottomasti päästä katsomaan seuraavalla Istanbulin-reissulla.

Kävimme jälleen myös Topkapın palatsissa - pitihän vieraidemme nähdä se, ja palatsialueella riittää kyllä íhailtavaa vaikka kuinka moneksi kerraksi. Joulukuussa jätimme haaremin väliin, mutta nyt tutustuimme siihenkin. Ehkä koko Topkapın mielenkiintoisin paikka!

Nyt tuli viimein käytyä myös Sinisen moskeijan sisällä, mikä oli samalla ensimmäinen moskeijavierailuni koskaan. Olihan tämä Istanbulin kuuluisin moskeija vaikuttavan suuri ja koristeellinen, mutta - anteeksi nyt vain - ilmassa leijuva vahva jalkahien haju ehkä hieman haittasi elämystä. Moskeijaan kun ei saa mennä kengät jalassa. Monen turistin jalat olivat selvästi muhineet hikisissä jalkineissa jo monta tuntia ennen moskeijavierailua.

Hamamissa käynti oli sen sijaan todella rentouttava ja kirjaimellisesti puhdistava kokemus. Voin suositella kaikille Çemberlitaş-hamamia Topkapın ja muiden Istanbulin päänähtävyyksien läheisyydessä. Tämä turkkilainen kylpylä on otettu käyttöön jo 1500-luvulla. Aluksi hamamiin meno hieman arvelutti - etenkin se, että joku toinen pesee sinut - mutta käynnin jälkeen ihmettelin, miksen ollut uskaltautunut sinne aiemmin. En ole varmaan ikinä aiemmin ollut niin puhdas; pesijä oli todella perusteellinen.

Pääsiäisviikonloppuna Istanbulissa sai ihastella myös kukkaloistoa, sillä meneillään oli jokavuotinen tulppaanifestivaali. Joka paikkaan oli istutettu kauniin värikkäitä kukka-asetelmia. Myös kulkukissat ilahduttivat - asiasta voi kyllä olla montaa eri mieltä - meitä läsnäolollaan. Niitä parveili joka ruokapaikassa kerjäämässä herkkupaloja. Viimeisenä iltana juhlistimme tulevaa syntymäpäivääni viihtyisän, entisen italialaisen koulun tilalle perustetun ravintolan puutarhassa - tilasimme muuten kaikki lammasta pääsiäisen kunniaksi - ja siellä niitä kissoja vasta pyörikin. Yksi uskaltautui jopa hyppäämään pöytämme päädyssä olleelle tyhjälle tuolille ja katsoi meitä anovasti etutassut pöydällä. Turkkilaiset kulkukissat - toisista söpöjä karvapalloja, toisista varsinainen riesa. Ainakin minä pidän niistä paljon enemmän kuin kulkukoirista, jotka saattavat olla joskus ihan oikeasti vaarallisia, etenkin isona laumana.

Sanoisin, että ensimmäisestä pääsiäisestäni Turkissa ei jäänyt puuttumaan oikeastaan muuta kuin mämmi.

Ankara kahdessa päivässä

Meillä oli pääsiäisviikolla käymässä ensimmäiset vieraat Suomesta. Vierailun aluksi näytimme heille Ankaran nähtävyyksiä. Niitä ei paljon ole, joten kaksi päivää riitti hyvin. 

Linnoitus vanhakaupunki Uluksessa ja Anıtkabir eli Atatürkin mausoleumi, siinäpä kaksi päänähtävyyttä, joihin kaikki Ankarassa asuvat ulkomaalaiset aina vievät vieraansa. Kuten kuvista näkyy, sää oli viime viikolla jo todella aurinkoinen ja kesäinen. Ihan toista kuin takatalvessa rämpivässä Suomessa. Vierailijamme olivatkin lämpöön tyytyväisiä, eivätkä millään tahtoneet uskoa, että vielä muutama viikko aiemmin Ankarassakin oli tuskailtu päättymättömältä tuntuvan talven kanssa.

Anıtkabirin perusteellinen museo soutulaitteineen ja täytettyine koirineen on tullut meille kahden käynnin jälkeen jo aika tutuksi. Atatürkin kirjastosta, jota pääsee sitäkin ihailemaan museossa, löytyy muuten Kalevala alkuperäiskielellä! 

  

Kävimme katsomassa kuitenkin myös sellaista nähtävyyttä, jota emme olleet itsekään vielä Ankarassa asuesssamme nähneet: Augustuksen roomalaistemppelin raunioita. Ankarallahan on ollut pitkä historia jo ennen pääkaupunkiaikaansa. Temppelin rauniot sijaitsevat niiden yhteyteen myöhemmin rakennetun moskeijan kanssa laajalla aukiolla Uluksen laitamilla. Linnakkeelta oli temppelille yllättävän pitkä kävelymatka, mutta emme joutuneet pettymään näkemäämme. 

Kävimme vanhassakaupungissa ollessamme myös Koç-museossa, jossa emme sielläkään olleet aiemmin vierailleet. Koç on yksityisessä omistuksessa oleva, enimmäkseen tekniikkaan keskittynyt museo, ja täytyy sanoa, että se on todella omituinen mielenkiintoinen. Hassu sekoitus kaikenlaista jännää vanhasta hammaslääkärin välineistöstä kävelykeppikokoelmaan.

Luonnollisesti käytimme vieraitamme lisäksi Ankaran keskustassa Kızılaylla ja lähes jokaviikonloppuisessa ajantappopaikassamme, Ikean ja outletmyymälöiden muodostamassa upouudessa ostoskeskuksessa. Ilman näitä kohteita Ankara-experience olisi vajavainen.

Parin päivän ankaran turistikiertelyn jälkeen pakkasimme matkalaukut ja siirryimme vierainemme pääsiäisen viettoon Istanbuliin.