Ainutlaatuinen Kappadokia

Merhaba pitkästä aikaa! 

Olen ollut viimeiset pari viikkoa Suomessa ja blogin kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Nyt on kuitenkin korkea aika kertoa toukokuun alussa tekemästämme viikonloppureissusta Kappadokiaan – vielä kun matka on melko tuoreessa muistissa. Kunnon bloggari bloggaisi tietysti mieluiten jo paikan päältä tai heti reissulta palattuaan, mutta sori, minä en ole niin aikaansaava. 

Kappadokia on Unescon maailmanperintökohde muutaman tunnin ajomatkan päässä Ankarasta kaakkoon. Alueella purkautui aikoinaan tulivuori, joka jätti jälkeensä savupiipunmuotoiset kivi- ja luolamuodostelmat, jollaisia ei pääse näkemään missään muualla maailmassa. 

Monet alueen asukkaat asuvat edelleen tuhkakivestä rakennetuissa luola-asunnoissa, mutta parin viime vuosikymmenen aikana turismi on kasvanut alueella valtavasti ja suuri osa luolista toimii nykyään hotelleina. Mekin asuimme sellaisessa, mikä oli jo yksinään unohtumaton elämys. Luolahuoneemme oli luonnollisesti hiukan kylmä ja kostea, mutta se on pieni harmi, jos sisällä näyttää tältä:

Hotellimme ulkoapäin

Parasta Kappadokiassa oli kuitenkin kuumailmapallolento, jolle osallistuimme varhain lauantaiaamuna, viideltä auringon noustessa. Kappadokia on täynnä kuumailmapallofirmoja, jotka järjestävät lentoja tuon upean seudun yllä. Lento pitää varata etukäteen ja se ei ole mitään halpaa lystiä, mutta jotenkin retkeen syytämämme eurot (kyllä, maksun voi suorittaa vain euroina) unohtuivat lennon aikana kokonaan.  Hintaan kuului buffetaamupala, noin tunnin kestävä lento 16 hengen kuumailmapallossa (yksityisiä lentojakin saa varattua, mutta emme sentään ole mitään roopeankkoja..) ja shampanjatarjoilu lennon jälkeen. Saimme lennosta muistoksi myös kunniakirjat.

Meille osui todella leppoisa ja asiantunteva ”lentokapteeni”, brittiläinen Mike, joka hauskuutti meitä kuivalla huumorillaan läpi lennon. Koko kuumailmapalloretki oli uskomattoman upea elämys, hienointa, mitä olen tähän asti Turkissa kokenut. Hei, katsokaa nyt näitä maisemia:

  

Tutustuimme viikonlopun aikana myös ulkoilmamuseoon, jossa kivimuodostelmiin pääsi tutustumaan jalkaisin. Siellä oli monta luolakirkkoa, joissa oli todella hyvin säilyneitä freskoja – Kappadokiassa on asunut viime vuosituhannen alussa paljon kristittyjä. Pääsimme kurkistamaan myös ikivanhoihin luola-asuntoihin. Valitettavasti luonnonpuistoon oli tullut moni muukin, esimerkiksi isot laumat kaikkialla parveilevia koululaisia. Jokaiseen vähänkin kiinnostavampaan kohteeseen sai jonottaa pitkään ja jotkin turistiryhmät oppaineen etuilivat röyhkeästi. Näkemisen arvoinen paikka joka tapauksessa.

Toivomuspuu

Kappadokiassa voi päästä myös ratsastusretkelle.

Viimeisenä iltana menimme illallisen jälkeen istuskelemaan hauskasti Red Red Wineksi nimettyyn pubiin. Siellä oli tunnelma kohdillaan: kynttilävalaistus, takkatuli, vesipiippua polttelevat saksalaispojat ja yllättäen kanssamme samaan paikkaan päätynyt moottoripyörällä Suomesta Itä-Euroopan kautta Turkkiin ajellut suomalaismies. Sekä pubin omistaja, joka illan kuluessa kaatoi itselleenkin oluen ja istuutui kaikessa rauhassa takkatulen ääreen siemailemaan tuopistaan ja tupakoimaan (Turkin ravintoloissa on Suomen tapaan tupakointi kielletty, mutta mitäpä siitä..)! 

Ennen ajomatkaa takaisin Ankaraan kävimme vielä tutustumassa yhteen Kappadokian alueen monista ikivanhoista maanalaisista kaupungeista. Kristityt piileksivät niissä aikoinaan vainoja. Nykyään ne täyttyvät turisteista, ja mekin jouduimme ison japanilaisryhmän ja vielä isomman koululuokan väliin. Oli ahdasta ja pimeää, emmekä saaneet luolastosta kovinkaan paljon irti ilman opasta. No, tulipahan koluttua Kappadokia myös maan alta käsin.

Nyt blogi siirtyy pienelle tauolle. Palaan asiaan juhannuksen jälkeen, kun olen taas Ankaran elämän keskellä. Sillä välin nautin hetken kesäisestä Suomesta!