Loppuvuosi pakettiin

Loppuaan lähestyvän vuoden viimeisenä kuukautena..

Ostimme vihdoinkin turkkilaisen maton. Se löytyi Lentävä matto (Uçan Halı) -nimisestä perinteikkäästä mattokaupasta Ankarasta. Matto on komea, mutta suureksi pettymyksekseni sen lento-ominaisuudet ovat huonot.

Kuvan laatu on mitä on, mutta tältä se suunnilleen näyttää.

Leivoin pipareita turkkilaisen suomen-oppilaani kanssa. Oli muuten aika hankalaa löytää kaikki piparitaikinaan tarvittavat mausteet Ankarasta! Turkkilainen maustevalikoima on luvalla sanoen surkea - edes suurimmista marketeista ei välttämättä löydy muuta kuin erilaisia grillaukseen ja köften/kebapin valmistukseen sopivia mausteita. Maustebasaarit ovat tietysti asia erikseen, mutta kyllä Silkkitien ajat ovat silti muisto vain nyky-Turkissa! Onneksi olin jo aiemmin hamstrannut itselleni Suomesta hyvän kardemummavaraston. Muskottipähkinät jouduin jauhamaan itse - en suosittele! Piparit onnistuivat kuitenkin yllättävän hyvin. Lopuksi maistelimme niitä glögin puutteessa Ikeasta ostetun kuuman mustaviinimarjamehun kanssa (Ikean glögi oli juotu taloudestamme loppuun jo aiemmin) ja kuuntelimme teemaan sopivaa musiikkia.

 
Ostin ison kasan turkkilaisia joulukortteja - tai uutta vuottahan niissä tietysti toivotellaan, mutta idea on sama. Pistin kortit postiin kuitenkin vasta Suomessa, koska a) sain ajatuksen korttien lähettämisestä niin myöhään ja b) Turkin posti.

Ankarassa satoi lunta, jo joulukuun alussa! Tuleekohan tästä yhtä kylmä talvi kuin pari vuotta sitten? Nyt joululomalta Suomesta palattuamme kaikki lumet olivat kuitenkin jo sulaneet pois. Harmi, sillä Suomen joulu oli tällä kertaa hyvin, hyvin musta, joten toivoin, että edes täällä etelässä (heh) olisi ollut vielä valkeaa.

Ankara - Winter Wonderland?

Melkein lumeton jouluaatto Savossa.

Sairastuin ankaraan (pun intended) flunssaan. Se tuotiin minulle ystävällisesti Ankarasta, kun olin saanut viettää jo yhden täysin terveen joululomaviikon Suomessa, kesti yli joulun ja sinnittelee edelleen. Vuosi vaihtuu siis vähän rauhallisemmissa merkeissä kuin tavallisesti, kotona Ankarassa yskää ja kurkkukipua parannellessa. Muille toivotan kuitenkin riehakasta uutta vuotta!

Miksi Angry Birdsit ovat vihaisia?

Turkin pääministeri Erdoğan esitti otsikon kysymyksen Angry Birds -firma Rovion toimitusjohtajalle vieraillessaan Suomessa marraskuussa. Pääministeri arveli pelilintujen vihaisuuden olevan haitallista lapsille. Rovion pomo vastasi tähän hämmentävään kysymykseen nokkelasti, että lintujen kiukkuisuus johtuu siitä, kun joku on vienyt niiden munat. Hyvin vastattu!

Jos Nokiaa ei lasketa (huoh..), Angry Birdsit ovat Koneen hissien ja liukuportaiden ohella tällä hetkellä ehkä näkyvin ja tunnetuin suomalainen asia Turkissa. Vihaiset linnut ovat näkyneet Ankaran katukuvassa jo pari vuotta - niin epäilyttävinä kopioina kuin aitoina tuotteinakin - ja viime kuussa törmäsin paikallisessa supermarketissa (siis siinä, josta on usein maito loppu ja vihannekset nahistuneita) jopa Angry Birds -mehuun. AB-oheistuotteiden tulva näyttää siis olevan loputon myös täällä Turkissa.

Erdoğanin Suomen-vierailusta revityt otsikot ja lähestyvä itsenäisyyspäivä saivat minut pohtimaan, mihin muuhun suomalaiseen olen törmännyt Turkissa. Niitä asioita ei ole paljon, ja ehkä siksi olen aina yhtä yllättynyt, jos vastaan tulee jotain Suomeen liittyvää. Syyskuun reissullamme huvituin eräästä kansilievetekstistä niin paljon, että tämä museokaupassa myynnissä ollut kirja oli pakko ostaa:

"Turk's Little Prince charms the whole world" - Helsinki Sanomat - FINLAND [Jopas on onnistunut kuva.]

Eräänä syksyisenä viikonloppuna keittiömme ikkunan eteen oli puolestaan ilmestynyt tämän perisuomalaisen tuotteen rippeet (tätä on ehkä vaikea uskoa, mutta ei, me emme osallistuneet ko. Finlandia Vodka -pullon tyhjentämiseen tai rikkomiseen millään tavalla..):

Miten jonkun heitto sattuikin osumaan juuri talon ainoiden suomalaisten ikkunan eteen?

Viinan lisäksi Suomi tunnetaan maailmalla esimerkiksi formulakuskeista - näköjään myös Turkissa. Istanbulin liikennemuseossa on näytillä Keijo "Keke" Rosbergin F1-auto 1980-luvun alusta. Ja käydessäni lokakuussa yhdessä Ankaran isoimmista ostoskeskuksista huomasin erään vaatekaupan ulkopuolella jotenkin tutun näköisen kaverin:

"Iceman" esittelee tietysti talvivaatteita.

Tunnetuista suomalaisista puheen ollen: Vaikka Turkissa ei kyseistä juhlaa vietetäkään, joulupukki on näin joulun lähestyessä yleinen näky Ankarassa, kuten olen aiempinakin vuosina havainnut. Eilen siinä samaisessa supermarketissa, joka myy Angry Birds -mehua, bongasin kuitenkin erään toisen Pohjoismaan yrityksen tulla Turkin joulukoristemarkkinoille. Vain onko tekojoulukuusen mainostaminen norjalaisena vain halpa markkinointikka?

Nyt olisi norjalainen uudenvuodenkuusi (!) tarjouksessa.

Oikein hyvää ensimmäistä adventtia!