Hupsista, viimeisin blogipäivitykseni on yli kuukauden takaa! Hengissä ollaan silti edelleen, vaikka blogikirjoittelu on jäänyt viime aikoina vähemmälle. Marraskuu meni väitöskirjahommissa ja kuun lopulla olin kaksi viikkoa Suomessa, samoin enimmäkseen väitöskirja-asioilla. Tutkimustyö on siis päässyt haittaamaan bloggausta pahemman kerran, lupaan, ettei tule toistumaan. :D
Ankarakin on yhä paikoillaan. Tänne satoi marraskuun puolivälissä ensilumi, silloin, kun Suomessa ei ollut lumesta vielä tietoakaan. Se ei tosin jäänyt maahan, eikä täällä saada vieläkään nauttia hangista korkeista nietoksista. Ilma on tosin taas kylmentynyt, joten en ole vielä menettänyt toivoani valkoisesta joulukuusta. Ilman lunta täällä ei oikein pääse joulutunnelmiin. Kauppoihin ja ravintoloihin on kyllä ilmestynyt isot määrät amerikkalaistyylisiä (lue: mauttomia) joulukoristeita ja räikeitä jouluvaloja, mutta paikalliset mieltävät ne enemmänkin "uudenvuodenkoristeiksi". Jopa eräänkin kahvilan katosta roikkuneet joulupukit. Joulua ei muslimimaassa vietetä, eikä edes uusivuosi ole Turkissa erityisen iso juhla. Ajankohtaan sopivia koristeita pitää silti joulukuussa olla, koska amerikkalaisissa elokuvissakin on.
Suomessa oli todella mahtavaa käydä, vaikka siellä satoikin melkein joka päivä vettä. Etenkin jälleennäkeminen Turun kanssa oli iloinen. Muutama kuukausi Ankarassa on saanut minut arvostamaan kotikaupunkiani entistä enemmän. Niin kuin Suomea ylipäätään. Autoilijat noudattavat liikennesääntöjä! Pyöräily ja lenkkeily on mahdollista melkein missä vaan! Asioiden hoitaminen on helppoa ja nopeaa! Kaupoissa on valtavat karkkivalikoimat! Puhumattakaan Alkon viinivalikoimasta.. Sitä tuli testattua tyttöporukan (ja tällä kertaa myös yhden pojan) jo perinteeksi muodostuneissa viininmaistajaisissa. Kaikki "maistelemamme" viinit olivat hyviä, etenkin se viimeinen, kuten aina.
Tällä viikolla palasin Ankaraan, virkistyneenä ja matkalaukku täynnä lakritsaa. Juuri sopivasti itsenäisyyspäivän juhlien alla - tänä vuonna linnanjuhlat jäivät meiltä valitettavasti väliin, mutta M:n työpaikka järjesti isolle vierasporukalle vastaavanlaiset kemut. Tosin ilman iltapukupakkoa ja tanssimista. Eilen olin myös tämän vuoden ensimmäisissä ja viimeisissä pikkujouluissa. Siellä kävi aito kaksikielinen joulupukki - partaniekalta sujui erinomaisesti sekä suomi että turkki. Juhlakausi on siis virallisesti avattu. Jouluksi pääsemmekin sitten taas Suomeen, tosin vain kuudeksi päiväksi, mutta silti. Pääasia, että joululoma Suomessa järjestyi ainakin tänä vuonna. Ankaran joulu voisi olla aika.. no, tiedätte varmaan, millainen.
Yritän palata asiaan vielä ennen joulua! Pitäähän minun näyttää teille, millaisia kauhean kauniita joulu.. anteeksi, uusivuosikoristeviritelmiä täällä harrastetaan. En ole tähän mennessä saanut ihastukseltani otettua niistä yhtään kuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti