Ankara vastaan Suomi

Kulunut viikko ei todellakaan ole kuulunut parhaimpiin täällä viettämiini. Viikonlopun ja alkuviikon kärvistelin ikävän vatsaflunssan kourissa ja loppuviikosta, kun olin jo vähän tervehtynyt, tänne satoi taas lisää lunta. Ja aika paljon, melkein kaksi päivää putkeen. Juuri kun oli alkanut vaikuttaa siltä, että kevät olisi jo tuloillaan. Lisäksi alan olla todella kyllästynyt istumaan vain kaikki päivät kotona tietokoneen ääressä. Kaipaan vaihtelua! Kaipaan ihmisiä! 

Ja ennen kaikkea, kaipaan Suomeen. Ankaran viikon innoittamana laadin listan siitä, mitä asioita ikävöin Suomesta eniten:

1. Juustot. Aurajuusto, Turunmaa Ritari, pohjalainen leipäjuusto, feta, mozzarella, ihan tavallinen emmental.. Turkkilaisest juustot ovat joko mauttomia ja kumimaisia tai ylisuolattuja. Ja alkavat haista aika pian pakkauksen avaamisen jälkeen. Ulkomaiset tuontijuustot (jos niihin joskus kaupassa törmää) ovat puolestaan tuhottoman kalliita. Jos ihmettelette, etteikö täällä Kreikan naapurissa muka saa edes kunnollista fetaa, niin voin kertoa, että ei. Ainakin se feta, jota kerran ostin, lensi saman tien roskiin, kun siinä oli niin paljon suolaa. Paikallinen tavallisesta ruokakaupasta löytämäni mozzarella maistui (ja haisi) myös hyvin omituiselta. Siksi ilahduinkin valtavasti, kun löysin muutama viikko sitten Ikean ruokaosastolta ylihintaista ruotsalaista kermajuustoa. Melkein yhtä hyvää kuin Suomen juustot. 

2. Irtokarkit. Täällä myydään vain suklaata ja Hariboa. Huomasin saman ilmiön jo Saksassa asuessani - ei ole Suomen karkkivalikoimien voittanutta! Oi niitä aikoja, kun pystyi elokuviin mennessä poikkeamaan karkkikaupassa ja lappamaan pussin täyteen herkkuja.. Ja ne suomalaisten markettien ylenpalttiset karkkihyllyt, näen niistä unta! No, hampaat ainakin kiittävät, kun karkinsyönti on jäänyt olosuhteiden pakosta minimiin.

3. Siideri. Täällä juodaan vain olutta. En tykkää.

4. Rahka. En ole löytänyt, ainakaan tavallisista ruokakaupoista. Siitä saisi proteiinia ja pääsiäisherkkuja.

5. Ihmiset, jotka eivät tuijota. Luulisi, että tämän kokoisessa, vieraiden maiden diplomaatteja täynnä olevassa kaupungissa olisi totuttu ulkomaalaisiin. Mutta ei, katseet (sekä miesten että naisten) seuraavat joka paikkaan, etenkin jos sattuu olemaan tällaista vaaleaa, pohjoismaista tyyppiä. Pitäisi varmaan värjätä hiukset tummiksi, mutta tuskin sekään auttaisi. Olo on välillä kuin suomalaisen pikkukirkonkylän uudella asukkaalla (asuin lähes koko lapsuuteni ja nuoruuteni sellaisessa, joten kokemusta on): "Hei, kattokaa, kuka tuo on? Näyttääpä se oudolta. Ei taida olla meikäläisiä.." Ja Ankara on sentään asukasluvultaan koko Suomen kokoinen suurkaupunki. Ei aina tunnu siltä.

6. Juomis- ja ruoanlaittokelpoinen hanavesi. Välillä pulloveden kanssa säätäminen väsyttää. Pesin kerran hampaani kokeeksi (lue: koska olin laiska, enkä jaksanut hakea lisää vettä keittiöstä) hanavedellä. En edes niellyt sitä, mutta silti vatsaa kivisti koko päivän.

7. Puut ja vesistöt. Jos haluaa johonkin kivaan paikkaan, missä on edes jotain metsää muistuttavaa ja ehkä jopa järven tapainen, pitää sinne ajaa autolla. Asuntomme ikkunasta näkyy vain valtava määrä taloja, vuoristoa (no, se on kyllä ihan komea näky) ja usein savusumuinen taivas keskustan suunnalla.

8. Leveät jalkakäytävät ja pyörätiet. Ankaran jalkakäytävät ovat hyvin kapeita ja huonosti hoidettuja. Lisäksi monet pitävät niitä parkkipaikkoinaan. Pyöräilystä on ihan turha edes haaveilla, ellei halua päästä hengestään.  Juoksulenkeillä on paras käydä kuntosalilla.

9. Liikennesääntöjen noudattaminen. Punaisiin valoihin ei toki tarvitse pysähtyä ja vilkun näyttäminen on ylimainostettua. Ryhmittyminen, mitä se on? Talvirenkaista ei ole täällä kukaan kuullutkaan. En ole uskaltanut ajaa täällä vielä kertaakaan ja mieskin kävelee mieluummin töihin kuin menettää hermonsa aamuruuhkassa. Lumisade saa koko kaupungin sekaisin. Tässä vähän mallia talviajosta Ankarassa (kannattaa kiinnittää huomiota myös taustamusiikkiin, biisivalinta on vähintäänkin yllättävä):

Tällaista tällä kertaa. Todellinen blogin nimen mukainen postaus. Kevättä ja iloisempia tunnelmia odotellessa!