Ankaran elämän loppu

Viimeiset viikot Ankarassa kuluivat nopeasti. Oli läksiäisiä ja muuttokiireitä, viimeisiä kertoja lempipaikoissa ja viimeisiä kohtaamisia Ankaran-kavereiden ja -tuttujen kanssa. Kun asuu jossain paikassa kolme vuotta, siihen ehtii huomaamattaan kiintyä. Jopa sellaiseen kaupunkiin kuin Ankara. 

Kävin viimeisellä viikollani Ankarassa vielä kerran Eymir-järvellä.

Viihtyisän asuntomme jättäminen oli ikävää. Ikävä tulee erityisesti asunnon isoa terassia ja siltä avautuvia maisemia. Juhannusaattona, kun muuton keskellä tuli muutama tunti hengähdysaikaa, otin terassilla vielä hetken aurinkoa. Juhannuksenvietossa Ankarassa oli perinteiseen kesämökkijuhannukseen verrattuna ainakin se hyvä puoli, että ei tarvinnut pipoa! 

Muuttomiehet pistivät kämpän pakettiin.

Hei hei, terassi!

Hei hei, Koza Sokak.

Juhannuksen jälkeen oli aika sulkea asuntomme ovi Koza Sokakilla viimeisen kerran ja aloittaa kahden viikon road trip Kreikan, Italian, Saksan, Tanskan ja Ruotsin kautta takaisin Suomeen. Viimeinen yö Turkissa kului Luoteis-Turkin Tekirdağ'ssa, Marmaranmeren rannalla. Meren kohinaan oli rentouttavaa nukahtaa (kuumuudesta ja hyttysistä en sano nyt mitään). 

Seuraavana päivänä Turkin ja Kreikan välistä rajaa ylittäessämme saimme vielä muistutuksen turkkilaisten ystävällisyydestä, kun rajavirkailija sanoi passejamme tarkastaessaan, että kaikista maailman maista hän haluaisi asua juuri Suomessa. Se oli mieleenpainuva lopetus kolmelle vuodelle tässä niin menneisyydeltään kuin nykyisyydeltään ristiriitaisessa, usein hullulta ja kaoottiselta tuntuvassa mutta samalla kauniissa ja kiehtovassa maassa. 

Raja lähestyy..

En tule koskaan unohtamaan kuluneita kolmea vuotta Turkissa. Muutin Ankaraan hieman vastahakoisesti ja epävarmoissa tunnelmissa. Nyt jätin Turkin taakseni haikeana, varmana siitä, että palaan sinne vielä takaisin. Opin uuden kielen, tutustuin lukuisiin mukaviin ihmisiin niin Turkista kuin muualta maailmasta ja sain jopa hiukan arvokasta kansainvälistä työkokemusta. Kirjoitin väitöskirjaa, blogia ja Turkki-aiheisia lehtijuttuja. Matkustelin ympäri maata, lensin kuumailmapallolla, uin Välimeressä, join rakıa ja söin baklavaa ja börekejä. Seurasin Istanbulin Gezi-puistosta alkaneita mielenosoituksia ja kansan nousua barrikadeille. Mitä kokemuksia! 

Nyt on tullut aika sanoa hyvästit myös tälle blogille. En ole ollut maailman ahkerin bloggaaja, mutta toivon, että tästä blogista on silti ollut iloa ja ehkä hyötyäkin teille kaikille kolmelle, jotka olette jaksaneet lukea sepustuksiani. 

Ankara elämä vaihtuu elokuun alussa (luultavasti paljon tylsempään ja tavallisempaan) elämään Eestissä. Ainakin seuraavat kolme vuotta osoitteeni on Tallinna. Ehkäpä aloitan siellä uuden blogin? 

Hoşçakal, arkadaşlar! Göruşmek üzere..