Ankaraa

Suhteellisen hidas päivitystahti jatkuu. Mutta nyt sain vihdoinkin ladattua lisää Ankara-kuvia koneelle, ja tässä niitä olisi, yksinoikeudella. (Tarkoittaen sitä, etten ole vielä ladannut yhtäkään näistä kuvista Facebookiin, ajatelkaa!)

Nyt on takana jo yli kuukausi Ankarassa, ja olemmekin ehtineet kiertämään jo melkein kaikki kaupungin "must see" -nähtävyydet. Niitä ei tosin ole kovin paljon.

Heti kaupunkiin saapumistamme seuraavana päivänä suuntasimme Ankaran vanhimpaan kaupunginosaan, Ulukseen. Päivä oli painostavan kuuma, mutta kapuaminen ylös linnoitukselle kannatti. Sieltä on hienot näkymät yli kaupungin. Ulus on Ankaran ainoa kaupunginosa, jossa on vielä jäljellä jotain siitä alkuperäisestä pienestä kylästä, paimentolaisten levähdyspaikasta keskellä Anatolian ylänköä, joka Ankara aika pitkälle oli vielä 1800- ja 1900-luvun vaihteessa. Sitten Atatürk tuli ja muutti kaiken julistaessaan tämän kyläpahasen uuden, maallisemman Turkin pääkaupungiksi. Kuulostaako tutulta?

Anitkabirilla, missä pääsee katsomaan Atatürkin mausoleumia, näimme sitten sitä uudempaa Turkkia. Alue on valtava ja pyhitetty kokonaan Suurelle Johtajalle. Siellä sijaitsee myös laaja museo, jossa kerrotaan hyvin yksityiskohtaisesti Atatürkin toimeenpanemista uudistuksista. Kaikesta huomaa, miten tärkeä tämä herra oli ja on vieläkin turkkilaisille.

Tämänhetkinen lempipaikkani Ankarassa on Eymir Gölü, se järvi, josta kerroin viime postauksessa. En välttämättä uisi Eymirissä, mutta paikka on suhteellisen kaunis ja soveltuu hyvin kuntoiluun. Harvinaista herkkua tässä kaupungissa.

 

Viime viikonloppuna kävimme Ankaran eläintarhassa. Paikka oli täynnä lapsiperheitä, jotka ihmettelivät kuumuudesta väsyneitä eläimiä pienissä häkeissä. Perus eläintarha siis. Tässä kuitenkin muutama kuva sieltäkin, eläimistä, joilla oli hiukan enemmän tilaa kuin muilla.

 

 

Olemme käyneet myös Atakulella, joka on 125 metriä korkea näköalatorni Ankaran "kasvitieteellisen" puiston (lainausmerkit siksi, että puistossa ei nimestään huolimatta ole mitään, mitä odottaisi löytävänsä kasvitieteellisestä puutarhasta - ihan tavallinen laaja viheralue se on) laidalla. Valitettavasti meillä ei ole paikasta yhtään kuvaa, sillä kamera teki mystisesti tenän ennen kuin edes pääsimme ylös torniin. Näkymissä ei kyllä ollut valittamista. 

Yleisistä kuulumisista sen verran, että odotamme edelleen täällä hotellissa, että pääsisimme muuttamaan tulevaan kotiimme. Kontti on kyllä jo saapunut Ankaraan, mutta se jumittaa parhaillaan tullissa. Tarvitaan vielä joitakin leimoja. Tai jotain. Toivottavasti ensi viikolla alkaa tapahtua! Laitan sitten lupaamani asuntopostauksen.